sunnuntai, 18. lokakuu 2009

Pistettiin punakaalia murekkeeseen

Mies oli lukenut jostakin lehdestä ruokaohjeita ja siellä oli ollut ohje, jossa murekkeeseen oli laitettu kaalia täytteeksi. Ajattelimme tehdä oman version ja siitä tuli varsin maukasta.

Ohjehan on jokaisen helppo soveltaa omasta mielimurkkeesta. Tuohon kaalilisukkeeseen käytimme:

puolikas punakaali

2 punasipulia

voita tai öljyä paistamiseen

tilkka punaviinietikkaa

ripaus hienoa sokeria, reilusti rouhittua mustapippuria ja suolaa maun mukaan

Kaalin suikaloimme juustohöylällä ja sipulinkin suikaloimme ohueksi. Laitoimme pannulle voita ja freesasimme kaalisipulisilppua hetken, jolloin se alkoi pehmenemään. Olen oppinut pelästyttämään kaalin. Eli pannu saa olla koko ajan melko kuuma, kun freesaat kaali, sitten kaadetaan reilu loraus etikkaa. Pannu sihahtaa mukavasti. Lisää mausteet ja hauduta kaali pehmeäksi.

Tee mureketaikina. Me teimme puolesta kilosta jauhelihaa. Vuoraa suorakaiteen muotoinen vuoka pekonilla tai vastaavalla. Laita puolet taikinasta vuokan pohjalle ja laita haudutettua kaalia reilu kerros ja lisää loppumureke päälle. Peitä pekonilla.

Paista 175 C asteessa kolmisen varttia. Kaada mahdollinen irronnut neste pois ja anna hetki vetäytyä.

Kaalia jäi ja nautimme sitä myös lisukkeena, se on varsin maukasta.

sunnuntai, 11. lokakuu 2009

Lunta luvassa

Suomi on pitkä ja kapea maa. Taas sen huomasin; pohjoisessa on lunta ja reilusti pakkasta, minulla kukkii vielä pelargonia parvekkeella eikä lumesta ole tietoakaan. Tai nyt on luvassa, uhkana sanoisin enemminkin. Niin ihanaa kuin lumi onkin, tahtoisin sen tulevan vasta vähän ennen joulua. Kaikki se vaiva, autonikkunan raappaminen, liukkaus ja hmmm..siinäköhän se oli kaikki vaiva. Hyväosaisen nitinää.

Pisti kuitenkin miettimään mennyttä kesää, yhtä niistä monista. Mukava kesä. Määräaikaisen vuokrasopimuksenikin sain muutettua toistaiseksi voimassaolevaksi. Byrokraatin lasisilmään tuli inhimillinen pilke, saivartelivat parin sadan vuoksi. Nyt vois vaikka sisustaakin. Sisusta, pöh..ostaa ainakin ehjän sohvan ja viimeinkin luopua tuosta "kirja"hyllystä, josta en ole tässä asunnosta pitänyt lainkaan.

Mukava suunnitella tulevaa. Suunnittelussa olen vahva, siihen käytän aikaa ja eforttia. Toteutus laahaa. Vähän kuin nuo kesän aikana otetut valokuvat. Liki kaikki setvimättä, kuvankäsittelyn opettelu kovasti suunnittelilla. Suuria haaveita kuvien suhteen, enkä vielä ole edes tulostinta viitsinyt hankkia. Työnantajaa olen siinä vielä hyödyntänyt. Mutta kuvia tulee lisää, päivittäin, kymmenittäin mitä ihmeellisimmistä asioista. Kun ajelin Joensuuhun... satoja kilometrejä suoraa kutostietä, tien yli lennähti matalalla kolme upeaa joutsenta. Ainoa ajatukseni oli, että harmi kun en kuvaa saanut. Pikkasen on tauti päällä!

Hiukan summailin kesän juttuja kuvien kautta. Suomea kiertelimme, ajelimme pieniä teitä ja pysähdyimme mitäihmeellisimmissä paikoissa. Suomessa riittää ihmeteltävää.

Joku oli sitä mieltä, että Imatran koski on hauskemman näköinen ylösalaisin vaijerissa kiitäen

Vesi on rauhoittava elementti

Samoin vedenraja...veteen piirretty viiva...

Rautasulka 2009

Mikäs on helteellä parempaa janoon kuin yksi huurteinen pittoreskilla pihalla

 

Hetki ennen sadetta

Puutunut norsu?

Suomellakin on historia

 

torstai, 8. lokakuu 2009

Punamustat bileet ja ihan pimee piknikki

Armas noitakerhoni piti vuotuiset. Teema oli punamusta. Perjantaina pidimme läheisellä hiekkarannalla ihan pimeän pinkikin. Salaattia, piknikleipiä, hedelmiä ja naisellisia vartaita kertakäyttögrillillä paistettuna. Juomana olutta ja rosé viiniä. Rannan ohi kulkee yleinen lenkkipolku. Ohikulkijat, jotka kehtasivat katsoa, hymyilivät.

Kattaus on naisille tärkeää...kukkiakin pitää olla!  Ja kahvia + plörö!

Kertakäyttöinen grilli toimi mainiosti!

Ja palmun alta haettiin juomaa...

Illallinen on katettu

Lauantaina nautiskeltiinkin sitten sisällä ja punamusta teema jatkui...

Loppu jää noitakerhon tietoon!  Mutta oli se ihana perjantain ja sunnuntain välinen yö

torstai, 8. lokakuu 2009

Kesä meni

 

Syksyn ihanuuteen kuuluu sen haikeus. Saalistaja ihmisessä pitää syksystä, luonnosta saa saalista. Onhan se terapeuttista kävellä metsässä ja ei tunne laiskotelleensa, kun tulee täyden sieni- tai marjakorin kera kotiin. Bonusta, pöh, pitääkö kaikesta saada bonusta. Miksi saalis on bonusta?

Eikös hyvä olo ole bonusta ja saalis itsetarkoitus? Onko se saalis tarkoitus?

Yritän saalistaa kameran ja sieniveitsen kanssa, silloin ei voi olla tehokas peto, pitää katsella kaikessa rauhassa nähdäkseen kuvattavaa. Se on rauhoittavaa, nauttii kaikilla aisteilla. Miksi pitäisi ahnehtia tunnissa mahdollisimman iso saalis, jonka sitten laittaa pakastimeen ja ensivuonna ihmettelee mitä niillä tekisi, kun uutta satoa on jo tulossa.

Sain kameralla saaliiksi ihania kesäperhosia, pikku sisiliskoja ja metsän kauneutta. Vieläkin opettelen uutta kameraani, mutta pala palata, nippeli nippeliltä ja termi termiltä minä selätän tämän haasteen. Mielenkiintoista.

Aitan rappusilla tämä kaunotar paistetteli päivää, ympärillä vilisi isompia ja pienempiä, hän malttoi asettua kuvattvaksi. Tai sitten vain nautiskeli kesän auringon lämmöstä.

Tämä loistokultasiipi kavereineen pyöri heinäkuussa heinikossa, pyöri...tarkoitan lentää liihotteli. Kesäinen.

Ohdakkeen kaunotar aamuvarhaisella

 

Metsässä näkee halutessaan kaikenlaista.

Muotoja, värejä ja kontrasteja-

perjantai, 10. heinäkuu 2009

Kuukausi vaihtui sateisempaan

Suomalaista kesää on pidellyt. Kieli ulkona  Onneksi oma loma on vielä liki kokonaan edessäpäin. Nyt odottelen tulevaa viikonloppua, tarkoitus on viettää se kreikkalaispainotteisesti. Siis menu sekä juomat kreikkaan vivahtaen. Nuorena ravasin kreikan saarilla parikin kertaa vuodessa, nyt en ole käynyt pariinkymmeneen vuoteen, mutta makuihin ihastuin jo tuolloin lähtemättömästi. Retsina ei kuulu suosikkeihini, mutta muistini syövereistä kaivelin juoman makumuistojen perustuvan neljännesvuosisadan taakse, uuuh paljon aikaa. Makuni on muuttunut juomien ja varsinkin viinien suhteen, joten pitää tarkistaa vieläkö olen samaa mieltä.

Pakko laittaa yksi kuva, kun eilen aamulla kaatosateessa jopa harakka tulla pyrähti parvekkeelleni sadetta pitämään. Lasien läpi kuvasin, mutta harmaa sävyinenhän tuo aamu oli.

1247198790_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

Sateen ja tuulen keskelle tuli tarve saada lämpimiä makuja. Samalla virittäydyin viikonlopun kreikkatunnelmaan. Olinhan viikon verran lukenut, selaillut ja googlaillut kreikkareseptejä. Löysin mukavan lammasjauhelihaan pohjautuvan ohjeen kirjasta; ruokasuosikit Kreikka, josta muunsin hiukan makuuni sopivaksi.

Kuoreton makkara, no jauhelihapötkö, mutta nimikin kiehtoi kokeilemaan

Smyrnan makkarat tomaattikastikkeessa;

1247199279_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Aikaa tämä hieman vie, muttei ole vaikea tehdä. Mausteita ei kannata pihdata.

Tusinaan tuhdin kokoiseen "makkaraan" tarvitset:

500 g lammasjauhelihaa, siinä on se oma makunsa ja vähärasva versio on ok

2 rkl korppujauhoja tai ruisleseitä

1 sipuli oikein hienoksi silputtuna

muutama rkl sileälehtistä persiljaa sekin hienoksi silputtuna

valkosipulia oman maun mukaan, ei kannata silti yliampua

tl jauhettua kuminaa, maku joka jakaa mieliä, mutta kannattaa

½tl kanelia

tl suolaa ja rouhittua mustapippuria

kananmuna vatkattuna

paistamiseen oliiviöljyä, kreikkalainen hiukan pippurinen tuo hyvää sävyä

Kaikessa yksinkertaisuudessaan laita kaikki kananmunaa lukuunottamatta kulhoon ja aikaa sekä sekoitusta peliin. Sekoita viitisen minuuttia ( ainahan koneesta olisi apua ) ja lisää vatkattu kananmuna sekä vielä sekoitusta viitisen minuuttia. Taikinasta olis tarkous saada tiiviin tahnamaista. Pakkohan se ei toki ole, mutta lopputulos muistuttaa tuolloin jauhelihakääryleitä. Ei paha tuokaan!

Laita taikina kylmään lepäämään tunniksi ja tee samalla tomaattikastike. Siihen tarvitset;

2 prk kuorittuja säilyketomaatteja

ripaus sokeria

½ dl oliiviöljyä ja taas sit krekkalaista mielummin

murskattua valkosipulia maun mukaan

laakerinlehti

hiukan silputtua sileälehtistä persiljaa

mausteiksi suolaa ja rouhittua mustapippuria

Tekeminen on helppoa; laita kaikki kattilaan ja keittele hiljakseen puolisen tuntia silloin tällöin sekoitellen. Tarkistele maistamalla maut kohdalleen.  Kun käytät sellaista kattilaa, johon "makkarat" mahtuvat paistamisen jälkeen saat haudutettua ne siinä samalla, ei tule turhaa tiskiä.

Taikinan levättyä jaa se kahteentoista osaan ( tai tokihan pienempiäkin voi tehdä ) ja muotoile käsin niistä tasapaksuja pötkylöitä. Paista ne öljyssä kauttaaltaan ruskeiksi. Vartin tai noin jälkeen nosta ne ilman sitä paistinöljyä tomaattikastikkeeseen hautumaan. Hauduta kymmenen viistoista minuuttia ja nautiskele kuumina. Itse nautiskelin näitä tomaatti, avomaankurkku, parsakaalisalaatin kanssa, kun edelleen tuo vähähiilarinen tuntuu mukavalta.

1247200303_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

KALI OREKSI!